Tunnelmia kesätreeneistä

On kulunut muutama viikko Kaarlon Maljan turnauksesta ja on aika hieman aistia joukkueen tunnelmia kesän alettua. Ja tietysti vielä on mukava palata Kaarlon Maljan voittotunnelmiin.

Jotkut pitävät kesäkuussa taukoa salibandystä, mutta River Rats ei sitä tee. Joukkueen treenit pyörivät normaalisti koko kesän ja kesätreeneihin kuuluu salibandyn lisäksi myös muita lajeja. Miten elämä on jatkunut Kaarlon Maljan voiton jälkeen?

Seurahistorian ensimmäinen voittopokaali oli tosiasia 14.5 Paimiossa pelatussa Kaarlon Maljan turnauksessa. Joni Sjöströmin mielestä tämä on ilman muuta seurahistorian upein voitto. Sami Juvala osasi ottaa voiton hieman rauhallisemmin ja antoi voitolle kouluarvosanan 8. Joukkue sai voitosta myös kaksi hienoa pokaalia muistoksi. Palataan jutun lopussa pokaalien nykykuntoon.

Kesäkuu on tosiaan pyörähtänyt käyntiin ja River Ratsin voi edelleen bongata myös salibandykentiltä. Joukkue treenaa normaalisti läpi vuoden keskiviikkoisin Turun Kilosportissa. Perinteisesti kesällä mukaan on tullut mukaan myös futis, jota joukkue käy potkimassa kerran viikossa.

Uusin aluevaltaus on jääkiekko, jota Rats kävi pelaamassa TuTo-hallissa toukokuun viimeisenä perjantaina. Joukkueen on tarkoitus käydä pelailemassa lätkää useamminkin ja innokkaimmat haaveilevatkin jo näkevänsä River Ratsin esim. Paimio-liigassa, joka on huippusuosittu harrastesarja.

Vuoden ihmisen, Sami Sjöströmin sanoin: ”Kesätreeneissä on sopivan rento ilmapiiri.” Tuulen mukana kaatuilevalta Simo Pilpolalta kysyttäessä treeniaktiivisuutta kesällä, vastaus oli seuraavanlainen: ” En luultavasti erityisemmin treenaa, mutta katotaan syssymmällä mikä on kunto.” Voisi kai sanoa vastausten olleen samaa tasoa kuin Diego Forlanilla hänen vieraillessaan Maarianhaminassa toukokuun lopussa…

Viikko Kaarlon Maljan voiton jälkeen River Rats suuntasi legendaariselle kauden päätösristeilylle. Jo perinteisesti useampikin julkisuuden henkilö on ängennyt lähes väkisin River Ratsin kanssa samalla risteilylle, eikä tämäkään kerta tuonut poikkeusta. Laivalla River Ratsin juhlia olivat todistamassa mm. Mikko Eloranta ja JP Jalo, sekä huhujen mukaan myös eräs vastustaja joukkue hallisarjan 1.divarista.

Itse risteily oli jälleen erittäin onnistunut, jossa nähtiin jälleen paljon värikkäitä tapahtumia. Toimitus ehti kysymään myös Marko Kujanpäältä, että minkälainen fiilis reissusta jäi: ” Loistavat! Joukkuehenki on korkealla ja pelikirja ensi kaudelle näyttää hyvältä.”

Risteilyllä jaettiin perinteisesti myös henkilökohtaisia palkintoja, jotka menivät taas pitkän harkinnan jälkeen täysin oikeille henkilöille. Suurimpana palkintorohmuna kunnostautui Tommi Mattsson, joka voitti peräti viisi henkilökohtaista pystiä. Sen kaikkein arvokkaimman pystin eli vuoden arvokkaimman pelaajan palkinnon voitti kuitenkin Timo Leiniö. Leiniön fiilikset himoitun voiton jälkeen olivat katossa: ”Hieno ja absurdi fiilis.”

Vuoden treenaaja – palkinnon voittanut Mikko Merranti oli varsin hilpeällä päällä saadessaan tunnustusta aktiivisesta treenaamisestaan: ”On aina mukavaa saada tunnustusta puurtamisestaan. Rakot jaloissa, kipeät polvet ja tukkoiset lihakset, rikottu parisuhde ja sairas poissaolot töistä…Tunnustuksen myötä se kaikki on ollut sen arvoista!”.

Pelaajarintamalla kesä ei ole tuonut mitään mullistavaa mukanaan. Arttu-Pekka Valta lienee tässä kohtaa ainut varma lähtijä joukkueesta. Tulopuolella pelaajahankinnat ovat toistaiseksi jäissä ja koko seura odottaa Marko Kujanpään seuraavaa siirtoa. Hallisarjassa ”Vuoden Jyväskyläläinen” varmasti jatkaa, mutta seurajohdon toiveissa olisi kiinnittää River Rats-legenda myös 5.divari miehitykseen. Elämme mielenkiintoisia aikoja siis…

Ja sokerina pohjalla Sami Wasama kertoo oman versionsa pokaalien kohtalosta:

- Muistan vaan tämän: Mentiin Janckerin kanssa tanssilattialle tanssahtelemaan pojan kanssa. Siihen sitten liittyi muutama muu mukaan (randomeita). Kului hetki ja Jancker oli kadonnut paikalta ja olin piirin keskellä yksin pojan kanssa. Sitten iski kunnon infernaalinen fuck yeah-fiilis joka johtui alkoholin ja adrenaliinin yhteentörmäyksestä. Poikaa nosteltiin olan takaa ja innoistuin antamaan sitä muillekin nostettavaksi ja kaikilla oli hyvä meininki. Poika pääsi jopa lavalle pariin otteeseen paikallisen bändin innostuttua tilanteesta. Vetivät myös otteen Pojun biisistä - Poika (saunoo).

- Hyvä meininki loppui kuitenkin kuin seinään, koska yksi näistä randomeista hyppäsi pojan kanssa lavalle ja kun laulaja koitti poistaa kaveria lavalta tämä päätti taistella vastaan. Pienimuotoisen painin jälkeen poika hajosi tuhanneksi palaseksi esiintymislavalle. Odotin kyrpä otsassa keikan loppuun ja livahdin "backstagelle" verhojen välistä jututtamaan laulajaa ja esitin asian muistaakseni näin: "Meillä oli se pokaali ja joku random idiootti nappasi sen ja hyppäsi lavalle sen kanssa huitomaan. Olisko mahdollista saada se takaisin?" Johon laulaja vastasi suht vittuuntuneena: "Se oli teidän porukkaa, kyllä mä näin. Tulkaa aamulla hakemaan se." Vastaväitteet eivät tehonneet joten oli pakko odottaa aamuun.

Näin tuumi Sami Wasama ja villeimpien salaliittoteorioiden mukaan kaveri joka hyppäsi lavalle, oli kateellinen BearFactoryn pelaaja/kannattaja…